Vastuut tekoälyarvoketjussa
Kuka kantaa vastuun tekoälystä, kun se kulkee tekijältä jälleenmyyjän kautta käyttäjälle, ja milloin vastuu siirtyy sinulle?
Mistä tässä on kyse
Rakennat tuotteesi valmiin tekoälyn päälle ja myyt omalla brändilläsi? Tämä on arvoketjun kallein pykälä tietää: oma nimi tuotteessa, muutettu käyttötarkoitus tai olennainen muokkaus tekee sinusta lain silmissä tarjoajan kaikkine velvoitteineen, vaikka et kirjoittanut mallista riviäkään. Yhä useampi suomalainen ohjelmistotalo on tässä asemassa tietämättään.
Tekoäly kulkee harvoin suoraan tekijältä loppukäyttäjälle. Matkalla on usein jälleenmyyjiä, maahantuojia ja integroijia. 25. artikla selventää, kuka kantaa vastuun missäkin kohdassa ketjua ja erityisesti, milloin vastuu siirtyy.
Tärkein sääntö kuuluu näin. Jos lisäät järjestelmään oman nimesi tai tavaramerkkisi, muutat sen käyttötarkoitusta tai teet siihen olennaisen muutoksen, sinusta tulee lain silmissä 'tarjoaja' ja saat kaikki tarjoajan raskaammat velvoitteet. Alkuperäisen tarjoajan on tällöin tehtävä yhteistyötä ja luovutettava tarvittavat tiedot. Tämä koskee yhä useammin yrityksiä, jotka rakentavat oman tuotteensa valmiin tekoälykomponentin päälle.
Art. 25 on artikla, joka muuttaa roolisi ilman että teet mitään sopimusta. Jakelijasta, maahantuojasta, käyttöönottajasta tai kolmannesta osapuolesta tulee tarjoaja, jos hän tekee yhden kolmesta asiasta, ja kaksi niistä on arkipäivää suomalaisessa ohjelmistoliiketoiminnassa.
Ensimmäinen laukaisin on nimen tai tavaramerkin laittaminen jo markkinoille saatettuun järjestelmään. Tämä on white label -myynti, ja se tekee myyjästä tarjoajan. Toinen on järjestelmän käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen. Kolmas on olennainen muutos itse järjestelmään.
Seuraus on täysimittainen. Alkuperäisen tarjoajan velvoitteet siirtyvät sinulle. Tekninen dokumentaatio, riskienhallinta, vaatimustenmukaisuuden arviointi, CE-merkintä, rekisteröinti. Kaikki. Alkuperäinen tarjoaja ei enää katsota kyseisen järjestelmän tarjoajaksi, mutta hänen on annettava sinulle tarvittavat tiedot ja tuki.
Art. 25(4) on se kohta, joka kannattaa lukea ennen jokaista toimittajasopimusta: kolmannen osapuolen, joka toimittaa työkalun, palvelun, komponentin tai prosessin suuririskiseen järjestelmään, on annettava tarjoajalle kirjallisella sopimuksella tarvittavat tiedot ja tuki. Tämä on sopimuslauseke, joka sinun on vaadittava. Laki antaa oikeuden mutta ei kirjoita sopimusta puolestasi.
Käytännön merkitys valkolabel-liiketoiminnassa on tämä. Jos myyt toisen tekemää järjestelmää omalla brändilläsi, olet tarjoaja etkä jälleenmyyjä. Se on kaupallisesti usein haluttu asema mutta se tulee koko velvoitepaketin kanssa. Sopimuksessa on siis sovittava, kuka tosiasiassa tuottaa dokumentaation, vaikka vastuu viranomaista kohtaan on sinun.
Yleisin virhe on olettaa, että sopimus ratkaisee roolin. Se ei ratkaise sitä. Rooli määräytyy siitä mitä teet, ja sopimuksella voi jakaa kustannuksia ja työtä mutta ei vastuuta. Toinen yleinen virhe on hienosäätää mallia tai laajentaa käyttötarkoitusta huomaamatta, että se on olennainen muutos, ja että olet siinä hetkessä tullut tarjoajaksi.
Oma nimi tuotteessa tekee sinusta lain silmissä tarjoajan, vaikka et kirjoittanut mallista riviäkään.
Mitä laki vaatii, kohta kohdalta
Tunnista oma roolisi arvoketjussa. Jos muokkaat järjestelmää olennaisesti tai myyt sen omalla nimelläsi, sinusta voi tulla 'tarjoaja' kaikkine velvoitteineen.
- §1Jakelija, maahantuoja, käyttöönottaja tai muu kolmas osapuoli katsotaan tarjoajaksi, jos: (a) se laittaa nimensä/tavaramerkkinsä jo markkinoilla olevaan suuririskiseen järjestelmään (sanotun rajoittamatta sopimusjärjestelyjä, joissa velvoitteet jaetaan toisin), (b) tekee olennaisen muutoksen tai (c) muuttaa käyttötarkoituksen suuririskiseksi
- §4Toimittajasopimukset – kolmannen osapuolen komponenttien välttämättömän tiedon saatavuus
Usein kysytyt kysymykset
pkai tunnistaa lomakkeesta, koskeeko tämä järjestelmääsi, ja koostaa oikean dokumenttipaketin automaattisesti, noin 20 minuutissa.
Näytä artiklan sisältö tiivistettynä
Jakelijaa, maahantuojaa, käyttöönottajaa tai muuta kolmatta osapuolta pidetään suuririskisen järjestelmän tarjoajana, jos (1 kohta): (a) se laittaa nimensä tai tavaramerkkinsä markkinoille jo saatettuun järjestelmään (sanotun kuitenkaan rajoittamatta sopimusjärjestelyjä, joissa velvoitteet jaetaan muulla tavoin); (b) se tekee olennaisen muutoksen järjestelmään siten, että se pysyy suuririskisenä; tai (c) se muuttaa järjestelmän (myös ei-suuririskisen) käyttötarkoitusta siten, että siitä tulee suuririskinen. Tällöin alkuperäistä tarjoajaa ei enää pidetä kyseisen järjestelmän tarjoajana, mutta sen on tehtävä tiivistä yhteistyötä, asetettava saataville tarvittavat tiedot ja annettava kohtuudella odotettavissa oleva tekninen pääsy ja apu – paitsi jos se on selkeästi määrittänyt, ettei järjestelmää saa muuttaa suuririskiseksi (2 kohta). Sellaisten suuririskisten järjestelmien osalta, jotka ovat liitteessä I olevassa A jaksossa lueteltujen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden turvakomponentteja, tuotteen valmistajaa pidetään suuririskisen järjestelmän tarjoajana ja siihen sovelletaan 16 artiklan mukaisia velvoitteita, jos joko (a) järjestelmä saatetaan markkinoille yhdessä tuotteen kanssa tuotteen valmistajan nimellä tai tavaramerkillä, tai (b) järjestelmä otetaan käyttöön tuotteen valmistajan nimellä tai tavaramerkillä sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille (3 kohta). Suuririskisen järjestelmän tarjoajan ja järjestelmään integroitavia komponentteja, työkaluja tai palveluja toimittavan kolmannen osapuolen on määritettävä kirjallisella sopimuksella tarvittavat tiedot, valmiudet, tekninen pääsy ja apu, jotta tarjoaja voi täyttää velvoitteensa; tämä ei koske vapaalla ja avoimella lisenssillä yleisön saataville asetettuja työkaluja ja komponentteja (pl. GPAI-mallit) (4 kohta). tekoälytoimisto voi laatia vapaaehtoisia mallisopimusehtoja.
Tämä on artiklan sisältö tiivistettynä, ei sanatarkka lainaus. Sitova sanamuoto on EUR-Lexin virallisessa suomennoksessa, joka on linkitetty yllä.